Hullu nisti tuli kotiini

Kuvareportaasin aiheena tuntemattoman, joskin marginaalisen henkilön, yllättävä vierailu kesken arkipäiväisiä askareita. Kuvaustilanteessa käytetty rytmimusiikki musiikki muodostaa synteesin henkilöhahmon kehonkielen kanssa kanssa, eikä jälkieditoinnissa lisätty kontrastiikkuus sekä suoraan kolorismiin viittaava värimaailma ole sattumaa. Reportaasin idea lähti omakuvallisuudesta, autokommunikaatiostta. Klassinen ajatusmalli "minulta minulle" taipui leikittelyksi, kun mukaan otettiin roolinmuutos. Taiteilija halusi vieraannuttaa itsensä omasta  identiteetistänsä, hypäten täysin vieraaseen, ennakkoluuloja herättävään, dekadenttiin karakteeriin. Klassiset, omakuvalliset konventiot saivat jäädä, joskin taiteen kaanonissa lienee olevan jo jonkin sortin topos tämänkaltaisia, vieraannettuja self-potretteja varten.


"Hullu nisti tuli kotiini"














Puhuttaako kuvat teitä? Mitä mieltä olette omakuvallisista projekteista? Jäikö intentioni liian tulkinnanvaraiseksi statement-osuudessa?

Linda (ja Miina)

Sweet dreams are made of eurythmixx

Vanhat taidot eivät ole ruosteessa, kuten näkyy. Entisessä, taidepainotteisessa koulussamme opetussuunnitelmaan kuului sisäistä tasapainoa tukeva tanssi, eurytmia. Ja sitähän me osataan, 9-10 vuoden kokemuksella. Tällaisia vanhoja maestroja ollaan. Tämänpäiväisessä tanssitekniikassa yhdistyvät Vivaldin Neljä Vuodenaikaa sekä tutut peruselementit (maa, tuli, vesi, ilma).

Terkkuja ex-opellemme, Jupelle! Eukkapuvut jäivät himaan, kompensoimme puuttellista vaatusta niin rumalla että jo hienolla marjapuuropörröneuleella ja tarinateltta-takilla. Onko täällä muita Steiner-koulun kukkaislapsia?

Linda&Miina (pitkästä aikaa!)

PS. mitä mieltä olette, jos tekisimme Facebookkiin oman sivun???? Oisko siistii?? :P :p x)
Miina ja Juttakin ovat luvanneet päivitellä!! 

By telling information that is useless at this point

Kevät on petollista aikaa, kuten joku viisas on  joskus aiemmin tainnut sanoa. Tekisi mieli repiä takki päältä ja heittää virsut narikkaan, kaivaa pussikaljat esille, ummistaa silmät ja leuka pitkällä paistatella auringossa. Ei ehkä kannata. Pakkasukko tietää prikulleen petoksen alkeet. Puree parhaintakin  paistattelijaa. Kuvissa Miina ja Weltschmerz ja minä ja keine lust nach Alpen. Ja tämän kaiken alhaalla on yksi upeimmista biiseistä petkutetuille keväänkeisareille. Ihanan survova biitti, tarpeeksi vonkumista ja hieman kilinää. Lopussa myös tsikitystä. Takuuvarma kipale, voittaa alkuperäisen version kepeästi. Onko kevät kaikista vuodenajoista todellakin petollinen? Miksi? Valmistaisitteko männyn kaarnasta mieluumin virsut vaiko kanteleen? Miksi?  

ps. KYZZÄREITÄ yhä lisää kaipaillaan!!

Linda